Elämän, töiden ja muiden sellaisten tasaannuttua riittävästi tartuimme sorkkarautaan ja sahaan kohteenamme sisäpihan puoleinen ulkoseinä. Tarkoituksenamme oli kaivaa alimmat hirret näkyviin ja rueta tutkimaan lahovaurioiden laajuutta hirsirungossa. Ennen purkamista piti tosin nöyryyttää paria puskaa, että pääsimme edes töihin. Seinän vieressä kasvaa ilmeisesti jotain aronioita ja yksi teräväpiikkinen orapihlaja. Raivauksien jälkeen annoimme sorkkaraudan tehdä selvää jälkeä ja tulos oli tämän näköistä.




Kuvassa alimpana vihreäksi maalattu betoninen sokkelimuuri, jonka päällä hirret siis makaavat ilman kosteuseristystä. Tämän vuoksi hirsiin on päässyt vuosien saatossa kehittymään kosteassa puussa viihtyvien lahottajasienten valtakunta, joka on syönyt puun lujuuden. Kosteuden määrästä kertoo myös laudoituksen ja näkyvissä olevan hirren välissä oleva vanha tervapaperi. Paperi on kosteudesta laikukas ja oli rakenteeltaan niin heikkoa, että lähes hajosi omasta painostaan kun poistimme pintalautoja.

Paljastuneista hirsistä selvittelimme vaurioiden laajuutta sorkkaraudalla (tuttavallisesti "kaveri").



Alimmaisesta hirrestä kaveri haukkasi syvään ja tuntui siltä, että kohtuullisella vaivalla olisin saanut louhittua hirrestä läpi kellariin saakka. Seuraava hirsi oli pääosin tervettä puuta, vain yhdestä kohdasta noin metrin matkalta se tuntui pehmeältä. Erittäin hyviä uutisia kokonaisuutta ajatellen siis. Runko sisäpihan puolelta on pääosin kuunnossa ja tarkoittaa sitä, että kengitysoperaatio tulee olemaan kohtuullisen helppo. Huomenna avaamme kadun puolelta päätyseinän ja nyt aukaistua sisäseinää vastaavaan pitkän ulkoseinän.

Lopuksi Heidin tyylinäyte raivaushommista. Puskat pitää poistaa kengityksen tieltä, joten sahan on vielä vähän laulettava. Ja olihan meillä paikalla laaduntarkkailija Brasiliasta saakka :-)



Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy ensimmäisen purkupäivän raportti Nurkkalan tilalta.

Lisää huomenna.

-Kari