Emme ole unohtaneet teitä rakkaat ihmiset! Olemme vain eläneet täydellisessä nettipimennossa. Tai ei se pimento ollut ihan täydellinen. Elimme yli viikon Mastonetin varassa, joka ei ollut paljon se. Läppäri kainaloon, autoon, ajelua ympäri kyliä, verkon etsimistä, yksi sähköposti ja sitten taas ajelua, mahdollinen toinen posti ja kyllästyneenä verkon etsimiseen ajoimme kotiiin. Näin Kari hoiti firmaa ja allekirjoittanut yritti hoitaa koululle yhteyksiään. Mutta nyt, vihdoin ja viimein, meillä on kotona jälleen netti! Maailmamme avartuu.

Voin kertoa, että muutto oli aivan karmea! Suuret kiitokset vielä kerran kaikille mukana auttamassa olleille. Apunne oli korvaamatonta. KIITOS! Minä lupasin etten muuta enää ikinä. Ja kun näin ihanaan taloon on päässyt, niin ei paljon kannatakaan muuttaa. Lupasin asua täällä ainaki sata vuotiaaksi. Katsotaan miten käy, olen pitkäikäisestä suvusta...

Ensin meillä näytti Pyhtäänkorventiellä Vantaalla tältä:


Ja nyt meillä näyttää täällä ihan samalta! Paitsi että puolet tavaroista piti jälleen kerran varastoida. Elämä muuttolaatikoiden keskellä olisi varmaan ihan kivaa, jos löytäisi edes alusvaattensa jostain. Tietytsti ainahan voi ostaa uusia ja sitten taas uusia ja sitten taas uusia... Tänään saimme vihdoinkin pyykinpesukoneen käyttökuntoon. Sillekään kun ei oikein ollut paikkaa.

Olemme aidanneet koko pihan koiria varten. Ja sekös se synnyttää suunnatonta riemua nelijalkaisissa perheenjäsenissämme. Leikkimisen ja rieuhumisen määrää ei voi sanoilla kuvata.

Tälläistä meillä täällä tänään! Tulka toki moikkaamaan jos liikutte lähistöllä. Oikeanpuoleinen ovi.

-Heidi