Otimme viikonlopuksi vuokralle kunnon poravasaran ja annoimme sen soittaa viimeiset sävelet alakerran WCn betonkilaatalle. Kyyti oli karua, hyvät naiset ja herrat. Heidi ei poravasaran varressa antanut armoa vaikka lattia sitä anelikin äänekkäästi kumisten ja naristen.



Betonisilpettä tuli yllättävän paljon. Kannoin sitä laatikkotolkulla pihalle samalla kun Heidi tuhosi laattaa.



Mitä sieltä alta sitten löytyi? "Loogisesti" hiekkaa! Olivat sitten valaneet vessan betonilaatan hiekan päälle, joka oli tampattu eristepurujen päälle.



Raskaasti huokaillen kaivelin hiekat pois ja alta paljastui tuskan kruunu. Se on valurautainen viemärisyherö, joka oli vuotanut ties kuinka kauan ja kupariset vesijohtoputket, joissa oli myös vuotojen merkkejä.




Purut ja hiekka olivat isolta alalta kosteita ja niiden kanssa kosketuksissa olleet puuosat selkeästi tummuneita ja osittain pehmenneitä. Mitään tällaista emme osanneet odottaa, joten tunnelma oli hetken aikaa varsin synkeä. Mitään homeita tai sieniä ei kuitenkaan löytynyt, joten kaivoimme kaiken märän pois ja jätimme rakenteet kuivumaan.

Hakkasin samalla loput viemärit kappaleiksi rautakangella, joka on huomattavasti nopeampaa kuin sahaaminen. Valitettavasti sitä ei voi tehdä ylöspäin, joten joudun vielä sahailemaan muutamia putkia alas katosta.



Kruunu on nyt heivattuna pihalle ja odottaa siirtoa kierrätykseen. Tavoitteenani on vielä saada ne viimeiset putkenpätkät alas, jotta pääsemme laittamaan uusia viemäreitä yläkertaan. Sekään ei tule olemaan yksinkertaista, koska yläkerran vessanpöntön paikka sattuu juuri kantavan palkin kohdalle. Se pitää poistaa ja rakennella korvaavat rakenteet ennen kuin pääsee uutta viemäriä vetämään.

Tilasin myös liimapuuosat poispuretun seinän kantavia rakenteita korvaamaan. Jos ne ehtisivät vappuviikonlopuksi, niin voisi yrittää väsätä niitä paikoilleen. Se olisi jotain se. Päästä rakentamaan jotain uutta purkamisen ja tuhoamisen sijaan.

-Kari