Olen vihdoin saanut valmiiksi (tai niin valmiiksi, kuin nyt tässä vaiheessa vain voi) vuoden kestäneen urakan nimeltään mosaiikki.

 

Kaikki alkoi siitä, että alakerrassa olohuoneen nurkassa on iso pyöreä betonilaatta. Samanlainen joka jäi Aleksandramme alle. Tämä toinen betonilaatta sijaitsee Aleksandran takana hormin vieressä. Siinäkin on joskus ollut tulisija, luultavasti pönttöuuni. Mietimme mitä tälle betonilaatalle teemme, koska se ikävästi erottuu lankkulattiastamme, eikä tälläinen betoninen harmaa möhkäle ole mikään varsinainen huoneen kaunistus. Selvää oli, että jotain oli keksittävä. Päätin, että taiteilen tälle paikalle mosaiikin. Laattaa ei kannattanut lähteä kaivamaan poiskaan ja mosaiikki on juuri meille sopiva persoonallinen ratkaisu.

 

Kari mittasi betonilaatan tarkasti ja siitä piirrettiin pahville "muotti", johon suunnittelin kuvan.

 

Kun kuva oli suunniteltu ja tähän pahvimuottiin maalattu oli aika hankkia tarpeeksi sävyiltään sopivia kaakeleita. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Keltaisia, oransseja ja punaisia ei niin vain löydykään. Suomalaiset rakastavat sinistä, harmaata ja vaalean vihreää, jota kirpparit ja kiepparit ovat pullollaan. Keräilin kirpputoreilta jämäkaakeleita ja kolusin ystäviltä kylppärirempasta jääneitä laatikonpohjia. Huhuilin punaisen perään turuilla, toreilla, foorumeilla ja ties missä. Kunnes viimein kokeilin onneani Lahden Kaakelissa. Täältä löysin viimeiset puuttuvat palaset ja pääsin aloittamaan työni. 

 

Kuvan päälle leikattiin pala rappausverkkoa. Itse työ oli hyvin yksinkertaista. Kaakeli pahvin väliin, vasaralla palasiksi ja sitten vain asettelua ja sopivat palat sopiviin kohtiin kiinni kuumaliimalla. Pitkää pinnaa, paljon kuumalimaa, laastareita, palaneita ja terävän kaakelinreunan haavoille viiltämiä sormiahan työ toki vaatii.

 

Työ eteni hitaasti ja selkä kipeytyi monesti, mutta nautin sen tekemisestä silti!

 

Silmät laitoin kivistä, joita tulee vielä lisää eteisemme lattiaan. Muuten koko kuva on tehty kaakelinpalasilla.

 

Työasennotkaan eivät aina olleet siitä ergonomisimmasta päästä, mutta inspiraation iskiessä en antanut sen häiritä. Monesti mukana oli myös brasilialainen työnjohtajamme vahtimassa työn laatua.

 

Aurinko on valmis!

 

Taustaksi laitan vielä ruskeaa kaakelia, jota tulee myös keittiöön. Ja tuleehan lankkulattiastamme myös tummanruskea. Mutta sen aika ei ole vielä. Ensin mosaiikki irroitetaan rappausverkkoineen pahvista ja kiinnitetään olohuoneen nurkkaan laastilla. Sitten pääsen laittamaan taustan ruskeat kaakelit paikoilleen. Toimiessani näin pääsen varmistamaan kuvan muodon sopivuuden sitä odottavaan paikkaan. Miksen sitten tehnyt koko kuvaa suoraan lattiaan? Koska näin edes osan aikaa työasento on ollut muutakin kuin epämukavaa lattialla könöttämistä. En usko, että polvet tai selkä olisivat kestäneet koko kuvan tekemistä suoraan paikalleen. Toiseksi näin sain kuvasta tehtyä juuri haluamani kaltaisen, maalaus näkyi rappausverkon läpi ja kaakeleiden asettelu oli helppoa.

 

Suuret kiitokset kaakeleista Sepolle, joka säästää aina kaiken, Terhille perheineen sekä Lahden Kaakelin ihanalle henkilökunnalle, jotka ystävällisesti lahjoittivat loput puuttuvat palaset käyttööni!

 

Työhönsä tyytyväinen,

Heidi