Pitkään ja hartaasti rakenneltu ja kauan kaivattu yläkerran pikkuveski on viimeinkin valmis!

 

Tältä kaikki näytti alussa:

Kuva on ajalta ennen meitä. Taitaa olla otettu silloin, kun kävimme ensimmäistä kertaa Nurkkalaan tutustumassa. Tähän väliiin mahtuu paljon tapahtumia, jotka johtivat siihen, että ravasimme yli vuoden alakerrassa vessassa. Kengät jalkaan ja menoksi-periaatteella, osan vuodesta jopa ulkokautta kiertäen. Mutta niistä olettekin jo lukeneet (ja jotka eivät ole, voivat näihin surullisen kuuluisiin katastrofitunnelmiin nyt palata aiempien merkintöjen parissa), joten en ala niitä tässä kertaamaan.

 

Nyt oli kuitenkin korkea aika saada ylöskin vessa, joten tartuimme toimeen.

 

Aluksi poistimme vesikalusteet ja muovimaton. Lattian koko karmeus paljastui.

 

Tämän jälkeen oli mentävä läpi seinästä, joka oli nykyistä "varastokäytävää" vasten (ylemmässä kuvassa takana oikealla). Tämä siksi, että tahdoimme pienentää vessaa pitkästä ja kapeasta lyhyeksi ja kapeaksi. Perälle jäävään tilaan on kuitenkin jatkossakin päästävä jostain kulkemaan. Jonain päivänä ko. tila yhdistetään vaatehuoneeseen, joka nykyisestä varastosta tulee.

 

Sama seinä kuvattuna varaston ovelta eteisestä päin jo purettuna.

 

Kun takaseinässä oli reikä, pystyimme levyttämään vessan halutun kokoiseksi. Kari villoitti seinän takapuolelta.

 

Seuraavaksi oli vuorossa piipun käsittelyä. Seinä piti tasoittaa, hioa ja pohjamaalata.

 

Tämän jälkeen lattian pääsi vesieristämään.

 

Jonka jälkeen allekirjoittanut pääsi maalaamaan piipun.

 

Maalatun seinän kuivuttua alkoi projektin vaikein ja aikaavievin urakka: laatoitus!

Vessan jokainen seinä on johonkin suuntaan vino. Tämä tarkoitti suurta määrää kirosanoja ja seinien mukaan vinoon leikattavia laattoja. Laatoittamiseen kului aikaa monta kertaa se määrä, jonka olimme siihen suunnitelleet menevän. Lisäksi yksi laatikollinen seinälaattoja piti käydä hakemassa lisää, koska alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen takaseinä ei ollutkaan siinä mihin sen piti tulla. Laatoitus tehtiin vessan seinissä olleiden muovitapettien päälle, koska ne olivat riittävän hyvin kiinni seinissä.

 

Tästä kuvasta näkyy hyvin, kuinka vinossa seinät ovat. Laatat ovat suorassa sekä vaakaan että pystyyn.

 

Ikuisuuksilta tuntuneen ajan päästä olimme tilanteessa, jossa sai soittaa putkimiehelle "tuletko laittamaan vesikalusteet?". Laatat oli saumattu ja jäimme odottamaan liimojen kuivumista.

 

Lopuksi laitoimme paikoilleen naulakot, hyllyt, pistorasian ja valaisimen.

 

Vihdoinkin valmista! No ei ihan, katto on tekemättä, mutta se tulee sitten ajallaan, emmekä nyt enää anna sen häiritä. Ja peilikin puuttuu, mutta se johtuu vain allekirjoittanutta vaivaavasta perfektionismista, peili tulee, kunhan Se Oikea sattuu kohdalle.

 

Ulkopuolelta katsottuna oven vasemmalle puolelle jäi kolo, johon laitoimme hyllyt.

Kuvassa näkyy hyvin myös kullanvärinen piippu.

 

Olen todella tyytyväinen aikaansaannokseemme kahdesta syystä. Ensinnäkin: meillä on yläkerrassa vihdoinkin vessa. Ja toiseksi: olemme saaneet ensimmäisen tilan kodistamme valmiiksi. Vaikka vessa on pienen pieni, luo se uskoa ihmeellisellä tavalla siihen, että jonain päivänä saamme valmiiksi muutakin!

 

-Heidi