-Kengitys on onnellisesti ohi. Eilen illalla Talo sai "hameen" päälleen, eli laitoimme muovit suojaamaan Talon alareunaa, ettei vesi ja lumi tee heti uudestaan tuhojaan. Nyt odotellaan, että saadaan haettua lautaa ja askarrellaan uusi ulkovuori poistettujen kohtien päälle.
-Yläkerrassa ei edelleenkään ole viemäriä, joka toimisi. Vessassa ravataan siis edelleen alhaalla. Putkimiesten aiheuttamasta kaaoksesta on valitettu ja odotellaan, että josko vaikka jotain hyvittävät laskusta. Syytä kyllä olisi...
-Erittäin mukava Herra Vakuutusyhtiön Vahinkotarkastaja kävi katsomassa tuhoja. Ja yllätys yllätys! Kaikista pahoista ennakkoaavistuksista huolimatta vakuutusyhtiö oli sitä mieltä, että kyllä korvataan. Ei kaikkea, eikä niitä oksennusrefleksejä aiheuttavia putkia, mutta kattopaneeleita ja välipohjan eristeitä nyt ainakin. Mikä on oikein oikein mukavaa :) Kyllä kannattaa siis niitä vakuutuksia maksella!
-Herra Nuohoojasetä saapui paikalle ja katsoi piippuun -alhaaltapäin! Herra Nuohoojasedän mielestä kaikki on ok. Mutta Herra Nuohoojasetä ei uskaltanut mennä katolle. Herra Nuohoojasetä väitti ensin että tikkaat eivät häntä kestä (ja kaikille jotka tuntevat allerkirjoittaneen, kerrottakoon, että Herra Nuohoojasetä oli allekirjoittaneen mittainen, mutta varmasti kevyempi...). Kun allekirjoittanut kertoi että sellainen sata kiloinen mies on niitä tikkaita kiivennyt ja hyvin kesti, niin Herra Nuohoojasetä vetosi siihen että katolla on lunta (ajatelkaa: talvella! Miten se on mahdollista?!) ja katto voi olla liukas. Sitäpaitsi Herra Nuohoojasetä väitti ettei pääse piipun luokse. Kuinkahan Herra Nuohoojasetä ajatteli nuohota meillä sitten kun se takka saadaan siihen? Pelkääkö Herra Nuohoojasetä korkeita paikkoja?
-Kurkistelimme viikonloppuna alakerran seinien sisään. Poistimme pinkopahveja olohuoneen puolelta. Löysimme yhden hirsiseinän lisää ja toinen seinä osoittautui laudasta rakennetuksi. Mikä on hienoa, koska juuri se seinä oli tarkoitus poistaa olohuoneen ja ruokahuoneen välistä. Alustavien tutkailujen mukaan pois purettava seinä ei myöskään ole kantava, joten purkaminen on helpompaa.
-Purimme keittiön kaapistoa pois alakerrasta. Ja yllätys yllätys! Hellan ja tiskipöydän takaa paljastui vanhan ulko-oven paikka! Joskus vuonna peruna Taloon on siis käyty sisään nykyisen keittiön kohdalta. On jännittävää, kun Talo näin hitaasti ja pienillä jutuilla paljastaa meille mystistä historiaansa. Odotamme siis löytävämme vastaavalta kohdalta ruokahuoneen puoleta ikkunan paikan, joka on sitten myöhemmin peitetty. Ja ihmettelijöille kerrottakoon, että Talon edessä oleva sisääntulokuisti (se joka oli vinossa, pahasti painunut ja jonka hirsimiehet meille myöskin ystävällisesti suoristivat) jossa ovat mm. portaat yläkertaa on rakennettu paljon paljon myöhemmin kuin itse Talo.
-Aloitimme myöskin keittiön ja eteisen välisen wc:n purkamisen. Sen kylmän veskin, joka on siinä heti kun tulee tuosta pääovesta alakertaan. Wc saa väistyä tulevan, suuremman, keittiön tieltä. Ja eiköhän meille kahdelle kaksi wc:tä riitä. Ei, emme olleet ihan niin tyhmiä, että olisimme jättäneet itsemme ja Talomme vessattomiksi. ;) Meillä on käytössä uusi ja lämmin (!) wc Talon toisessa päädyssä. Siellä suihkun ja saunan yhteydessä.
Wc:n seinät on purettu vasta keittiön puolelta, koska seinän sisältä löytyi melkoisen suuri sähkökaaos. Piuhoja on enemmän kuin mitä Kuvataiteilija osaa laskea ja kukaan ei oikein tiedä mitä mikäkin johto aiheuttaa. Sunnuntai meni selvitellessä tätä kaaosta. Tyyliin "lamppu pistorasiaan-sulake pois-mitä tapahtuu" ja etsien niitä sulakkeita, jotka pitää _ehdottomasti_ poistaa ennen kuin minnekään uskaltaa koskea. Mutta voin sanoa, että on tuolla sellainen kaaos odottamassa Herra Sähkömiestä, että saattaa Sähkäri huokaista kyllä kerran jos toisenkin, kun tuota tulee selvittämään. Ihmeellisiä virityksiä ovat keksineet tänne laittaa vuosien saatossa.
-Lisäksi viikonloppuna pussitettiin noin 2000 litraa purua, villaa sekä muuta epämääräistä töhnää (ette tahdo tietää... :P ) keittiön lattialta. Nyt meillä on uljas rivistö jätesäkkejä, joiden loppusijoitukseen saaminen on arvoitus. Niilossa kun ei ole sitä vetokoukkua, että voisi peräkärryllä kaatopaikalle kärrätä. Ja kun ei tuohon Niiloon sisällekään ihan kamalasti tavaraa mahdu. Sitäpaitsi mä en ole ihan varma tahdonko autooni sisään ne kakat...
Tässä kai tärkeimmät. Insinööri tekee oikeita, asiallisia merkintöjä sitten kunhan töiltään ehtii ja Kuvataiteilija ottaa kuvia alakerrasta Teidän Kaikkien iloksi, kunhan saa kameraansa uuden akun.
Sitä odotellessa, saanko esitellä, Nurkkalan tilan vahtikoirat!
Tulkaahan käymään ja varokaa räkyttäviä rakkeja!
-Heidi
Kommentit